Kajon juoksut olivat ja menivät. Kestivät taas piiiitkään, muutteivät onneksi ihan niin kauaa kuin edellisellä kerralla. Ajoitus oli aika sopiva, treeninen kannalta siis, sillä juoksut menivät mukavasti päällekkäin meikäläisen sikalaharjoittelun kanssa.
Emäntä oli siis sikalassa kaksi viikkoa harjoittelussa lokakuun lopussa ja koska piskiä ei voinut ottaa mukaan, päätyi Kajo hoitoon kasvattaja-Suvin luokse tuoksi ajaksi. Ero taisi onneksi ahdistaa enemmän meikäläistä kuin karvapalleroa. Kajo oli kuulemma soputunut todella hyvin Suvin laumaan, ruokahalu oli ollut kohdallaan ja niin edelleen. Suvi kehui Kajoa tosi kiltiksi ja hyväkäytöksiseksi, mikä oli tietysti ihana kuulla. Äiteetänsäkin kuulemma jossain määrin muistuttaa. Minullakaan ei lopulta ollut piskiä niin kamala ikävä kun kuulin miten mukavaa Kajolla on siellä hoidossa ollut.
Paluuni jälkeen Kajon juoksut olivat siis ohi ja pääsimme jo Kajon kotiinpaluun iltana K9:n agitereeneihin (joista lisää voi lukea oppimispäiväkirjasta). Tiistaina oli puolestaan Bedlingtonagiliitoilut (ks. oppimispäiväkirja) ja keskiviikkona koirahierontakurssilla torstain Tokotreeneistä puhumattakaan. Kovassa vauhdissa ollaan siis oltu väliviikkojen jälkeen.
Lisää tuosta koirahierontakurssista, eli se oli K9:n järjestämä kolmen tunnin sessio pitäen sisällään luennon, hieronnan ja perusvenyttelyn opettelun ja harjoittelun sekä henkilökohtaisen neuvonnan oman koiran lihashuoltoon. Kajo oli yllättävän rentona hieronnan ajan. Kurssin vetäjä siis hieroi omaa koiraansa ja me muut katselimme ja teimme samat jutut perässä omille koirillemme. Kajo malttoi suunnilleen olla kyljellään, mitä nyt välillä vähän nosti päätään ja joskus kellahti kokonaan selälleen. Hieronta rauhoitti ihanasti molempia osapuolia. Venytyksien kanssa olin aluksi vähän ihmeissäni, kun sitä lihasten aiheuttamaa lievää vastusta jossain vaiheessa venytystä ei minun mielestäni koskaan tullut vaan jalat venyivät juuri niin pitkälle kuin nivelet vaan antoin myöten.
Lopun henkilökohtaisessa neuvonnassa vetäjä tunnusteli Kajon läpi josko löytyisi kireitä kohtia. Hän joutui toteamaan ettei pysty antamaan meille mitään hierontavinkkejä tai nimeämään mitään erityistä huomiota vaativaa aluetta sillä Kajo oli kauttaaltaan niin pehmeä; missään ei tuntunut lihaskireyttä saatikka jumeja. Pyysin häntä näyttäämään venytykset uudelleen, sillä en vastuksen puuttumisen takia ollut varma teinkö ne oikein. No, kyllähän minä olin ne oikein tehnyt, Kajon lihakset olivat vaan niin venyvää sorttia, ettei venytyksistä ole meille tällä hetkellä juuri mitään iloa. Vetäjä oli hieman ihmeissään olevan tuntuinen Kajon venyvyyden edessä, mikä huvitti allekirjoittanutta hieman. Kyllä nämä bedlingtonit ovat vaan niin mukavan atleettisia koiria.
