Suurin tapahtuma oli tietysti joulu, jota vietettiin tällä kertaa mökillä. Pakkasta oli ulkona kolmisenkymmentä astetta, joten lähinnä vaan köllöteltiin sisätiloissa. Kuusenhakureissulla toki oli Kajokin mukana. Siitä huolimatta, että laitoin Kajolle kaikki omistamamme koiranpuvut päälle, tuli reissulla aikamoinen vilu, ja käärin Kajon peiton sisään lämmittelemään. Surkeutta lisäsi myös alkanut valeraskaus, jonka takia Kajon mieliala oli hieman heitteleväinen.
Aattona Kajon sai syötäväkseen riisipuuroa ja kinkunriekaleita, seurauksella että muu ruoka ei sitten muutamana seuraavana päivänä kelvannut. Illalla Kajokin sai muutaman lahjan, joista ehdottomasti paras taisi olla iso kinkunpala, joka oli kääritty lahjapaperin sisään. Kajo äkäsi paketin samantien ja piteli sitä suussaan niin kauan kunnes sille annettiin selkeä lupa avata se. Papesin repesivätkin aika nopeasti palan ympäriltä, mutta vielä nopeammin katosi itse kinkunpala Kajon suuhun: kahdella haukkauksella; yhdellä jos en olisi ehtinyt ottaa kinkunpalan reunasta kiinni.
Uusi vuosi oli Kajon ensimmäinen kaupungissa paukkeen keskellä. Kajo ei raketeista välittänyt tuon taivaallista niin kauan kun pysteltiin sisätiloissa. Pakko oli kutenkin mennä ulos iltapisulle ja sehän se vasta jännää oli. Kajo ei varsinaisesti pelännyt avoimesti, vaan oli vain todella jännittynyt. Häntä pystyssä hyppeli ja murahteli paukkeelle. Ulkoilun jälkeen sisällekin kuuluva pauke oli yhtäkkiä tosi jännää ja Kajo haki kovasti turvaa sylistä. Mitkään namit eivät kelvanneet, kun piti olla hirmu valppaana tarkkailemassa tilannetta. Kylvin kinkunpaloja pitkin lattioita ja aikansa tilannetta tarkkailtuaan Kajon ruokahalu palautui ja jännitys hälveni. Mitään säikähdystä Kajo ei onneksi raketeista saanut, eli traumaattinen kokemus tämä tuskin ainakaan oli.
Juhlapyhien vieton lisäksi ollaan käyty kavereiden kanssa lenkeillä ja osallistuttu koirien pikkujoluihin. Kajo pääsi myös eläinlääketieteelliseksi koekappaleeksi kun virologian kurssilla tutkittiin ulostenäytteistä virusantigeenejä ja immunologiassa verinäytteestä borrelian vasta-aineita. Virusantigeenejä ei löytynyt, ja hyvä niin, vaikkei se nyt kovin suuri yllätys ollut. Verinäytteen otin Kajosta itse. Kajo suhtautui näytteen ottoon tosi hyvin, malttoi kaiken sähellyksen aikana olla tosi hyvin paikoillaan. Tutkimutulos oli myös ilokseni negatiivinen, eli borrelia ei ole päässyt Kajoon punkeista tarttumaan. Uudentasoisen borreliavaaratietoisuuden myötä aion kyllä pitää entistä parempaa huolta, ettei Kajo myöskään tulevaisuudessa saisi tartuntaa.
Olen myös saanut tehtyä Kajolle hienon uuden manttelin tässä viime päivien aikana.
 |
| Fleecepäällysteinen, heijastinkoristeltu mantteli, sopii Kajolle kuin valettu, ainakin melkein <3 |
 |
| Manttelin voi kääntää myös toisinpäin, kun vuorikangas on näin nättiä. Fleece on tosin nyt vuoripuolena ja sillä on taipumusta huovuttaa turkkia. |
Seuraavana olisikin sitten vuorossa haalarin väsääminen.
